Tob 7

Tobian kosiminen ja kihlaus Raguelin tyttären Saaran kanssa. 1Ja he menivät Raguelin tykö, Ja Raguel otti vastaan heidät ilolla, 2Ja katsoi Tobian päälle, Ja sanoi Ednalle emännällensä: kuinka tämä nuori mies on meidän lankomme muotoinen! 3Ja kuin hän sen puhunut oli, sanoi hän: kusta te olette, minun veljeni? He sanoivat: me olemme Naphtalin suvusta niistä vangeista, jotka Ninivessä ovat. 4Raguel sanoi heille: tunnetteko minun veljeni Tobian? Ja he sanoivat: me tunnemme hänen hyvin 5Ja kuin hän nyt paljon hyvää puhui Tobiasta, sanoi enkeli Raguelille: Tobia, jonkas perään kysyt, on tämän nuoren miehen isä. 6Ja Raguel nojasi hänen puoleensa, itki, rupesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen, 7Ja sanoi: hyvästi siunattu ole sinä, minun rakas poikani; sillä sinä olet juuri jalon miehen poika. 8Ja Edna hänen emäntänsä, ja Saara hänen tyttärensä rupesivat myös itkemään. 9Sitte käski Raguel tappaa lampaan ja valmistaa ruokaa. Ja kuin he heitä rukoilivat pöydän tykö istumaan, 10Sanoi Tobia: en minä tänäpänä syö enkä juo, ellet sinä myöten anna minulle minun rukoustani, ja lupaa minulle Saaraa, sinun tytärtäs. 11Kuin Raguel sen kuuli, peljästyi hän, muistain, mitä niille seitsemälle miehelle tapahtunut oli, joille hän ennen tyttärensä antanut oli, ja pelkäsi, että tälle myös niin tapahtuman piti. 12Ja kuin ei hän vastata tahtonut, sanoi enkeli hänelle: älä pelkää hänelle antaa piikaa: sinun tyttäres on hänelle aiottu vaimoksi; sillä hän pelkää Jumalaa, sentähden ei pitänyt yksikään muu sinun tytärtäs saaman. 13Silloin sanoi Raguel: en minä epäile, ettei Jumala minun katkeroita kyyneleitäni ja rukouksiani kuullut ole, 14Ja uskon, että hän sitä varten on teidän antanut minun tyköni tulla, että minun tyttäreni tämän sais hänen suvustansa, Moseksen lain jälkeen; ja älä nyt mitään epäile, minä annan hänen sinulle. 15Ja otti tyttärensä käden ja löi Tobian käteen, ja sanoi: Abrahamin Jumala, Isakin Jumala, Jakobin Jumala olkoon teidän kanssanne, ja auttakoon teitä yhteen, ja antakoon siunauksensa runsaasti teille! 16Ja he ottivat kirjan ja kirjoittivat avioliiton, Ja kiittivät Jumalaa ja pitivät vieraspitoa. Ja Raguel kutsui tykönsä emäntänsä Ednan, ja käski hänen toisen kammion valmistaa. Ja he veivät sinne tyttärensä Saaran, ja hän itki. Ja hän sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, minun tyttäreni: taivaan Herra antakoon sinulle ilon siitä murheesta, jonka sinä kärsinyt olet!